Vuodesta 1861 vuosisadan vaihteeseen

1860-luvun alussa toimi Turussa, Helsingissä ja Viipurissa kuvernöörin alainen poliisilaitos. Muissa kaupungeissa järjestyksestä huolehtivat vanhastaan kaupunkien järjestysmiehet, mutta niihin oli vähitellen alettu perustaa myös maistraatin alaisia kaupunkien poliisilaitoksia, jotka olivat osa paikallishallintoa. Maaseudulla järjestysvaltaa pitivät yllä kruununvoutien alaisina toimivat kruununnimismiehet apulaisineen.

Kolmen suurimman kaupungin poliisilaitosten virkapuvut olivat laitosten valtiollisesta asemasta huolimatta laitoskohtaisesti säädeltyjä. Nimismiesten ja apulaisten virkapuvut vastasivat läänien virkamiehille annettuja yleisiä virkapukumääräyksiä, joskus annettiin myös omia säädöksiään tietyille viranhaltijoille, kuten siltavoudeille vuonna 1850.

1800-luvun loppupuolen kuluessa poliisin työ kaupungeissa alkoi ammatillistua ja siinä toimimisen väliaikainen luonne väistyä. Samalla poliisin virkapukujen kehitys kulki kohti suurempaa yhdenmukaisuutta ja siviilivirkapukumuodin lisäksi puvuissa alkoi näkyä myös sotilaallisia piirteitä.

Vuonna 1861 annettiin uusi asetus Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta ja samoihin aikoihin laitoksen poliiseille määrättiin uusi virkapuku. Siihen kuului mm. tummanvihreä pitkä takki eli sortuutti, joka oli syrjäyttänyt hännystakin virkamieskunnan pukeutumisessa jo 1850-luvulla. Housut olivat pitkät ja päällystakki tummanharmaata verkaa. Myös palttinainen kesätakki oli käytössä. Päähineitä oli kolmenlaisia: ylemmillä virkamiehillä kaksikolkkahattu, poliisipalvelijoilla korkea, mustaa verkaa oleva kiiveri tai matalampi, tummanvihreä keipi, molemmat sotilaslakkeja alun perin.

Helsingin poliisin virkapuku m1861 toimi mallina muiden kaupunkien poliisien pukeutumiselle eikä siinä tapahtunut 1800-luvun lopun kuluessa suuria muutoksia. Läänien hallintokaupunkien vaikutus heijastui ympäristöönsä: Porin kaupungin poliisien virkapuvut yhdenmukaistettiin Turun poliisilaitoksen pukujen kanssa ja Raahen poliisin puvut vastaavasti Oulun kaupungin poliisin kanssa.

Vuonna 1891 tapahtui maaseudun poliisioloissa merkittävä muutos, kun nimismiesten alaisina toimineiden siltavoutien, jahtivoutien, neljännesmiesten ja käskynajajien virat lakkautettiin ja tilalle velvoitettiin palkkaamaan vähintään yksi poliisikonstaapeli kuhunkin kruununnimismiespiiriin. Uusien viranhaltijoiden virkapukukysymys jäi tällöin avoimeksi, mutta vuonna 1900 asiaan palattiin, kun asetuksella säädettiin yhtenäinen virkapuku maaseutukonstaapeleille kautta maan.

Maalaispoliisin virkapukuun m1900 kuului tummanvihreä verkakankainen takki, jonka vasen etukappale kiinnitettiin piilonapituksella oikean etukappaleen yli. Kauluksessa ja hihansuissa oli oranssit reunukset ja samanväriset punokset olkapäillä. Housut olivat harmaansiniset ja niissä oli oranssi sivusauma, jalkineina käytettiin saappaita. Päällystakki oli tummanharmaa ja sen kauluksissa oli tummanvihreät kauluslaatat. Virkapukuasetus koski vain maaseudun ylikonstaapeleita ja konstaapeleita, kruununvoudit ja nimismiehet käyttivät edelleen samanlaista virkapukua kuin 1800-luvun lopulla.

Leikkaukseltaan ja kuosiltaan maalaispoliisin virkapuku m1900 noudatti vastaavien venäläisten virkapukujen mallia. Puvusta päättäminen täytti maaseudun uuden poliisikunnan virkapuvun tarpeen, mutta heijasti samalla myös venäläisen hallitusvallan uutta, tiukempaa politiikkaa Suomen suuriruhtinaskunnan suhteen.