Poliisiviranomaisten virkapuvut Suomessa ennen vuotta 1861

Poliisi nykyisen kaltaisena viranomaisena on suhteellisen nuori ilmiö ja alkaa muotoutua Suomessa ja muualla Euroopassa vasta 1800-luvulla. Jo tätä ennen oli kuitenkin viranomaisia, jotka hoitivat samanlaisia tehtäviä kuin poliisi nykyään, ja myös näiden viranomaisten pukeutumista virantoimituksessa hallitsijat halusivat usein säädellä.

Keskiajalta 1800-luvulle järjestysvallan ylläpito Suomessa oli järjestetty eri tavoilla maaseudulla ja kaupungeissa. Maalla, missä suurin osa ihmisistä asui, poliisitoimista vastasivat nimismiehet, jotka alkuun olivat kansan valtuuttamia luottamusmiehiä, mutta muuttuivat Ruotsin suurvalta-aikana maaherrojen nimittämiksi kruunun virkamiehiksi. Nimismiesten toimenkuva oli laaja, ja apunaan heillä oli silta- ja jahtivouteja, neljännesmiehiä ja kyytirättäreitä.

Ruotsi-Suomen valtakunnassa pyrittiin 1700-luvun kuluessa luomaan säädöksiä virkamiesten yhtenäiselle pukeutumiselle. Vuonna 1778 otettiin käyttöön ns. kansallinen puku, mutta se ei tullut erityisen suosituksi ulkomaisista esikuvista poikkeavan epämuodikkuutensa takia. Suositumpi oli vuonna 1802 käyttöön tullut ns. maakuntapuku, johon kuului sakettia muistuttava tummansininen redingootti-takki ja siniset tai valkoiset polvihousut saappaiden tai puolikenkien kera.

Kaupungeissa varakkaimmat asukkaat oli velvoitettu huolehtimaan järjestyksenpidosta itse, ja he hoitivat tehtävän perustaen porvariskaarteja ja suorittaen vartiopalvelusta etenkin öisin. Vähitellen siirryttiin palkkaamaan kaupunginpalvelijoita, joiden tehtäviin kuuluivat niin palovartiointi, järjestyksenvalvonta kuin kaupungin puhtaanapitokin.

Koska järjestysvalta kaupungeissa oli paikallisesti järjestetty, olivat myös määräykset vartijoiden ja kaupunginpalvelijoiden vaatetuksesta kaupunkikohtaisia ja saattoivat vaihdella suuresti. Lappeenrannassa kaupunginpalvelijoiden tiedetään käyttäneen 1700-luvun alussa punaista virkapukua, joka vuosisadan puolessavälissä vaihdettiin harmaaseen, materiaaleina olivat sarka ja verka. 1760-luvusta kaupungissa on sanottu: “Ei edes pramea virkapuku pystynyt herättämään kunnioitusta kaupunginpalvelijoita eikä lakia ja järjestystä kohtaan.”

Suomen ensimmäiset poliisilaitokset perustettiin Turkuun vuonna 1816, Helsinkiin 1826 ja Viipuriin 1836. Suomi oli siirtynyt Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta osaksi Venäjän valtakuntaa Suomen sodan (1808–1809) seurauksena. Venäjän keisari halusi lujittaa järjestysvaltaa uudessa voittomaassaan, ja tätä tarkoitusta palveli poliisilaitosten perustaminen.

Vuonna 1811 keisari päätti pitää Suomessa edelleen voimassa läänien virkamiesten tummansinisen puvun. Se korvattiin kuitenkin jo vuonna 1817 uudella puvulla, josta tuli venäläisen mallin mukaan tummanvihreä. Virkatakkien kauluksen ja liepeiden värit vaihtelivat lääneittäin: Turussa väri oli musta, Helsingissä punakeltainen ja Viipurissa vaaleansininen.

1820-luvun puolessavälissä Turun ja Helsingin poliisilaitokset saivat oman virkapukunsa, johon Helsingissä kuului yksirivinen vihreä hännystakki, harmaat housut, vihreä lipallinen lakki ja harmaa päällystakki. Virkamiehen ulkoasun täydensi rautakahvainen sapeli ja tuppi.

Virkapukukulttuuriin opetteleminen vaati aikansa, ja kuvernööriltä saattoi tulla alkuvuosina huomautuksia poliisien epäyhtenäisestä pukeutumisesta. Myös lämpimien päällysvaatteiden puute oli paikoin ongelma. Poliisien ja kaupunginpalvelijoiden käyttöön hankittiinkin talveksi turkkeja ja huopasaappaita, vaikka niitä ei virallisissa säädöksissä mainittukaan.